Hyppää!

Uudessa-Seelanissa voit hypätä köyden/laskuvarjon/verkon/ym varaan ja mitä uskomattomimmissa paikoissa. Benjihypyn synnyinmaassa joka kaupungilla on oma hyppynsä, mutta Queenstown, nykyien majapaikkamme on benjihypyn synnyin paikka, joten täällä on pakko, oikeasti pakko, hypätä!

Valinta oli vaikea: maailman korkein benji(137m), suurin clift jump, suurin swingi, maailman ensimmäinen benji, benji jossa dippaat pääsi veteen, benji yöllä, benji rotkon yllä, benji kanionin päällä vai sittenkin ihan vaan laskuvarjohyppy. Mua oli jo Suomessa alkanut kutkuttaa maailman suurin swingi, eli keinahdus. Noora innostui enemmän maailman suurimmasta rotkohypystä, joten lähdimme eri teille hetkeksi hyppymään!

Aamulla jännitti. Bussissa kohti rotkoa jännitti enemmän. Paikan päällä alkoi kädet hiota ja vatsassa väänsi. Kun näin kanionin, meinasin jo kääntyä takaisin, mutta kerran sitä baan ollaan uudessa-seelannissa ja keinutaan maailman suurimmassa keinussa. Sitä paitsi alkuvalmistelut oli tehty tarkkaan: minut punnittiin kolmeen kertaan ( ettei painoa ole yli 150kg, mikä on maksimi millä hypyn saa tehdä), sain todistaa kahteen kertaan että olen terve ( ei astmaa, raskautta, diabetestä, paniikkihäiriötä, viimeiseen vastasin että "ei ainakaan vielä" ), allekirjoitin kaksi kertaa, että ymmärrän hyppääväni maailman suurimman swingin: 70m vapaata pudotusta, 300 metrin kaari, alla 200 metrin kanioni. Kun katsoin viimeisen kerran alas laiturilta ennen hyppyä, en ollut varma olinko sittenkään ymmärtänyt mitä tulevan pitää..

Onneksi kaksi komeaa nuorta miestä juttelivat mukavia ja "huijasivat" hyppäämään! Kerroin olevani Suomesta, oho, olin jo kävellyt sillan kohti hyppylaituria. Kerroin olevani opiskelija, jaa mitä opiskelet kysyi toinen. Olimme laiturilla ja vapisin kuin haavan lehti kun kerroin olevani melkein valmis lääkäri. " cool, u smart then!" Totesi toinen. " well, dunno, since I'm here" vastasin ja molemmat nauroivat. Yht äkkiä, jutustelun lomassa oli ajautunut roikkumaan 200 metrin korkeuteen pelkkien valjaiden varassa. " are you ready girl?" Kuului. Öö. Keräsin reippauteni ja sanoin jees, do I jump now? Ja sitten syöksyttiin 150 km//h alas rotkoon. Huusin ja sitten oho, köysi otti vastaan ja meitsi keinui elämäni suurimmassa keinussa. Maisematkin oli makeita, vau!

Oli kyllä kaiken jännityksen arvoinen seikkailu, jota Nooran kanssa juhlimme Queenstownin parhaiden hampurilaisten äärellä ( on niin suosittua, että niitä pitää jonottaa jopa tunti!). Huomenna valloitamme lähikukkulan, alas päätimme tulla turvallisesti tietä pitkin:).

Alla vähän keinukuvia: