Fizin aurinko on viimeistellyt rusketuksemme (tai siis Noora on kauniin ruskea, itse olen kuin hyttyspesään hypännyt Lumikki), paikallinen ruoka on täyttänyt vatsamme, rento elämä on virkistänyt mielemme (uskon vakaasti, että paratiisin rento, mutta toimiva elämä johtui ainoastaan siitä, että paikkaa johti Europalainen pariskunta). On aika siirtyä tuhansien haaveiden Amerikkaan. Huomenna, tai oikeammin aikaerosta johtuen tänään, edessämme siintää Los Angeles!
Eilen illallistimme Brittinaisen kanssa, joka niin monen muun kulkurin tavoin jätti taakseen työnsä ja lähti kokemaan maailmaa.. 18 kuukaudeksi! Hänen matkakertomuksensa herätti meissä väkisinkin ajatuksen, olemmeko ahnehtineet tätä maailmaa liian suurella innolla? Kolme kuukautta kuulosti niin pitkältä ajalta, mutta niissä makeissa paikoissa olisi voinut viettää kolme vuotta! Kahdessa kuukaudessa kolme upeaa maata on vähän kuin pikaruokaa söisi - jää hirveä ähky, pitää sulatella kauan, että kokee makua, mutta hyvältä maistuu! Niin, kai niihin upeisiin paikkoihin voisi aina jäädä vielä pariksi päiväksi, mutta silloin se toinen upea paikka jäisi kokematta.
Australian ja Uuden-Seelannin kokeminen oli mulle unelma, joiden näkeminen on nyt toteutunut. Toivottavasti pääsen takaisin! Japani oli kiinnostava kulttuuri, johon halusin kurkistaa. Kurkistus ilahdutti, ehkä vielä pääsen maistamaan orginellia sushia ja ennen kaikkea kokeilemaan sitä puuterilunta. Fizi on nyt koettu, kiva, muttei enää ikinä! Sitten Jenkit. Niihin ei liity mulla minkäänlaista unelmaa. Ajattelen niitä yleissivistävänä, kerran koettavana juttuna. Ehkä siksi olemme varanneet niille vain kaksi viikkoa aikaa ja ahtaneet tähän käyntiin kaiken välistä Los Angeles - New York. Amerikkalaista unelmaa ja paikallista pikaruokaa ahmiessa tulee varmasti kokemusähky ja pahaolo, mutta odotan innolla, mitä unelmaa tämä suuri maa meille tänään tarjoaa!
P.S jenkkien jälkeen jälkiruokana meitä hemmottelee vielä Islanti. Tämä pieni, mutta kylmä ja sateinen maa on ollut unelmien listalla jo kauan, joten odottelen jo ensi tapaamistamme jännityksellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti