Yhdysvaltojen itärannikon viimeinen kohteemme oli San Francisco. Odotin saapuvani rauhan tyyssiaan, hippiliikkeen syntypaikkaan, jossa minut ottaisi vastaan poliittinen valveutuneisuus, kukkahiuksiset, ystävälliset hipit ja Californian aurinko. Kuinka väärässä olinkaan: kiitos OC, loit minulle väärän kuvan Californiasta!
San Francisco otti meidät vastaan pimeällä kadulla, jossa joukko kodittomia narkomaaneja etsi ruokaa roskapöntöistä. Tiesin, että USAssa on Suomea enemmän kodittomia, mutta että heitä on joka kadun kulmassa? Oikeasti, joka roskapöntöllä? Osa kodittomista oli myös agressiivisiä, ystävällinen hymy maassa makaavalle naiselle (luulin, että hän oli saanut sairaskohtauksen, ennen kuin tajusin naisen olevan vain aivan aineissa), aiheutti peräytymisen juoksujalkaa, kun hörhö tokenikin kohtuu vauhdilla.
Sää oli kylmä ja kostea, viima tunki terhakkaasti läpi goretakin ja villapaidan. Kuuluisa Golden Gate silta kohosi komeana, tai siis se puolikas joka näyttäytyi sumu-viima-tuuli-sateessa. Tulipa hienoja kuvia! Vankilasaari Alcatorz olikin ainoa, joka näytti parhaat puolensa Californian harmaassa keväässä. (Kyseessä on siis se maailman kuulu vankila, josta on lähes mahdoton paeta. Tai oli, nykyisin pakeneminen onnistuu astumalla turistilautalle, sillä vankila on sittemmin suljettu.)
Hippejä en nähnyt, ellei lasketa mukaan hostelilla hippejä etsimään tulleita travelereita. Rauhaakaan ei näkynyt, keskustan bisnesalueella haisi pelkästään raha (muualla marihuana). Viimeistään eilinen kadulla nähty tilanne: asemies, joka juoksee miljoona poliisia perässään San Franciscon keskustassa, pilasi rauhan ajatukset ja aiheutti kovan pelästymisen. Onneksi ehdimme kulman taakse piiloon ja asemies heitti pienen pistoolinsa sadan metrin päässä lähiroskikseen ja jatkoi juoksua. Valitettavasti kyseessä ei ollut Hollywood -kuvaukset.
Oli kaupungissa jotain positiivistakin. Mäkiä oli juuri niin paljon kuin Wikipedia antoi olettaa. Paikalliset skeittarinuoret olivat hauskoja. Kävin yber coolilla kampaajalla, tukka on nyt super-Amerikka-style;). Kaupat tyhjensivät kukkaromme. Kävimme leffassa ja näimme maailman surkeimman komedian. Viisaudenhammaskin päätti puhjeta juuri sopivasti kun silmätulehdus alkoi parantua. Hostelilla tutustuimme mukavaan Brittiin, joka kertoi hyviä maraton vinkkejä(ilmoittauduin syyskuussa juostavalle Espoon rantamaratonille). Hammassärky ei houkutellut lenkille, onneksi Burana toi unen.
Kuten rivien välistä ja riveiltä voi lukea, San Francisco ei ollut ihan sellainen, mitä oletin. Voisin jopa kuvailla kaupunkia pettymykseksi, joka toisaalta piti kokea. Ehkä matkamme alussa kaupunki olisi ollut jännittävä seikkailu, nyt kaikkien upeiden mestojen jälkeen se oli vain pelottava sivukuja matkamme varrella. Kun eilen yöllä kävin kiukkuisena marimekon yöpaidassa ja uusi amerikanstyle tukka pystyssä kertomassa hostelihuoneemme saksalaisteineille, ettei pilvenpoltto puoli yksi yöllä hostelihuoneessa ole mitenkään ok, totesin että onneksi huomenna pääsee New Yorkiin, hoteliin ja matkaseurueeseen liittyy teinien sijaan äiti! Kun viisaudenhammassärkyynkin on tulossa helpotus Suomesta, kiitos kaunis kummitädille, alkaa elämä taas voittamaan :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti