Ennen ajattelin, että kaikki lentokoneet ovat samanlaisia pöriseviä purkkeja, joiden ainut tarkoitus on nousta ja sitten laskeutua. Matkan edetessä olen huomannut, että oikeammin lentokoneet ovat pieniä säilykepurkkeja, joihin on pakattu paloja lentoyhtiön kotimaasta. Kyllä, voin allekirjoittaa väitteen, että lentokoneen värillä on sittenkin väliä!
Matkamme alkoi turvallisesti suomalaisen Finnairin hoivista. Ilmassa välillä Helsinki-Tokio soi iskelmä radion hitit. Pitkä tie on kuljettu nykyiseen vaihtoehtoon, Air Pacifikin lentoon, jossa rentoon Hawajipaitaan pukeutunut kookas, tumma ja herttainen mies jakaa hymy huulilla jäätelöä jälkiruuaksi. Iskelmäradioon ei ole enää kuuluvuutta. Toisenlaisen kokemuksen tarjosi Brisbaine-Auckland välillä Dubailainen lentoyhtiö Emeritas, joka oli täynnä idän mystiikkaa ja öljydollareita. Tällöin meidät otti vastaan sheikkityyppiseen huntuun pukeutunut lentoemäntä, ruokalista ( valitse menusta mieleisin ateria), sekä luksus kotiteatteri systeemi (kyseessä oli kuitenkin neljän tunnin lento!).
Parasta lennossa on tietysti ruokailu. Tarjoilukärryt laukaisevat välittömästi nälän. Kuikuilet uteliaana, mitä kivaa on tiedossa. Lopulta saat eteesi kasan pakkauksia. Olosi on kuin jouluaattona, et yhtään tiedä mitä pakateista löytyy. Paikallisen ruuan tuoksu on eksoottista. Hihkut innosta, kun folion alta paljastuu eksoottinen, Fiziläinen leipä, jossa on kanaa, vau! Toisen pakkauksen alta paljastuu jotain vielä eksoottisempaa, jonka tulkitset salaatiksi. Juomatarjoilu on ilmaista, joten tilaat kaksi tölkkiä kolaa, vettä, viiniä ja tuoremehua. Lisäksi otat seuraavalla tarjoilukierroksella teetä, katsos kun se on ilmaista ( itse lentoliputhan eivät mitään maksaneet!). Loppumatkan ravaatkin sitten vessassa ( Emeritaksen luksuslennolla tämä oli nautinto, vessasa kun soi harmoninen musiikki).
Ihanaa kulttuuria, leffoja ja peittoja tarjoavien lentoyhtiöiden lisäksi on olemassa myös niitä halpalentoyhtiöitä. Puolet lennoistamme on "niitä". Ne eivät tarjoa mitään muuta elämystä kuin halpalentoa. Niiden suurin tarjoama yllätys on lisämaksu: "Laukkusi ei sisälly hintaan! Paikkanumero ei sisälly hintaan! Yhdeksänkään tunnin lennolla ruoka ei sisälly hintaan!". Niissä ei ole jalkatilaa, niiden penkit ovat kovat, eikä niitä saa välttämättä säädettyä taaksepäin (se yhdeksän tunnin yölento oli pitkä!), niissä palvelu tarkoittaa lentoemäntien näyttämää pakollista turvallisuusohjetta. Ne ovat myöhässä. Ne eivät jousta. Jos sinä olet myöhässä, niitä ei kiinnosta. Niiden lennon jälkeen olet nälkäinen ja väsynyt, mutta kuitenkin kohteessa.
Kulttuurihetki lentokoneessa kestää hetken. Jos lentokoneruokailu oli joulu, on kentältä ulos astuminen yllätyssynttärit. Yht äkkiä edessäsi on uusi maa, jossa puut eivät ole puita vaan Australialaisia puita! Tutkiessasi pankkiautomaatista nostamiasi jänniä rahoja tai hihkuessasi kanssa matkustajalle: "Noora, täälläkin on Mc Donals ja Starbucks", unohdat viimeistään lentokoneen tarjoaman elämyksen ja keskityt uuteen maahan. Vasta uuden lentomatkan alkaessa muistuu mieleesi, että pieni metallihökkeli saattoikin pitää sisällään jotain jännittävää.
Kuvassa Hawajipaitainen stuertti ja kukkahiuksinen lentoemäntä jakavat eksoottisia kanaleipiä lennolla väli Christchurc-Nadi.
P.S tänään yllätyssynttärit tarjoaa meille Fizi, matkamme musta hevonen. Eilisen wikipediahetken pohjalta tiedämme, että edessämme siintää 350 paratiisisaaren rentouttava kohde, joka sopii hyvin erityisesti häämatkalaisille. Virallinen kieli on fizienglanti, fizi ja fizihindu, sillä britit ovat aikoinaan raahanneet saarelle intialaisen edustuksen. 77% maan taloudesta koostuu turismista (Fizin onneksi ihmiset menevät naimisiin). Fizin aktiviteetit koostuvat paratiisirannoista. Me majoitumme kohteessa Blue Lagon (kyllä, sieltä on kuvattu yksi leffa). Säätiedoitus on luvannut meille lämpöä +30C ja rankkasateita kaikiksi päiviksi, happy holiday!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti