Olemme muuttaneet pikaruokailun unelma maan myös pika matkailumestaksi! Lentokone laskeutui enkelten kaupunkiin, Losiin tänään yhdeltä. Ensimmäinen nähtävyys tuli nähtyä jo koneen ikkunasta, nimittäin Hollywood kirjaimet Californian kukkuloilla.
Itse lento sujuu rauhattomissa tunnelmissa. Kävimme Suomi-Yhdysvallat välistä kylmää sotaa koko matkan ajan. Sain nimittäin vieruskaverikseni vanhan, mutta arvonsa tuntevan jenkkirouvan, jonka dollarihymy kääntyi laskuun jo siinä kohtaa kun hän näki päivärinkkani ja juoksutrikooni. Suomenkielistä keskusteluamme, jota kukaan muu koneessa ei tuntunut kuulevan lainkaan, rouva ei sietänyt lainkaan: Have you ever heard that silence is golden?" Vastasin rouvalle korostetun huonolla englannilla: "sorry, excuse me?" Mielenosoitukseksi rouva laitti oikein kädet korviinsa, me jatkoi,me jutustelua ja oikein väänsimme suomen sekaan huonoa englantia. Rouvan mies ojensi tässä vaiheessa korvatulpat puolisolleen.
Sodankäynti kuumeni tilanteeksi, kun halusimme ruuan jälkeen mennä vessaan. Olin huippukohtelias, rouva itse sen sijaan tyytyi murahteluun ja tiuski lentoemännille. Vessaa varten hän ei olisi halunnut nostaa ahteriaan penkistä, hänellä kun oli vielä TYHJÄ ruokalaatikko edessä. "Okei, nicenice, we wait, no worries" totesin. Tästä seurasi dramaattinen ja tuskainen nousu! Hymyilin, vuodattelin HUONOLLA englannilla kiitosta ja tarjouduin viemään paketit roskiin - rouva tumppasi ne nyrpeänä Nooran syliin! Suurimman osaa lennosta nukuimme HILJAA. Aamulla vierestäni heräsi tympeä rouva, jonka aviomies selitti kovaan ääneen vierustovereilleen, kuin nuo hirveät suomalaisteinit eivät kunnioita kansainvälisiä lennon aikaista käytössääntöjä(?)! Tässä kohtaa hajosimme nauruun, jonka jopa kyseinen pariskunta kielimuurista huolimatta ymmärsi taatusti juuri oikein.
Alkutilanne Amerikkaan tutustumiseen oli siis mitä antoisin. Onneksi saimme allemme uuden karhean Mazdan ja pääsimme huristelemaan tunniksi kohti Holliwoodya. Päivä kului lähes kokonaisuudessaan ruuhkissa, mutta kuuluisalla kadulla kävimme bongaamasaa niitä tähtiä. Näimme mm. Mikki hiiren ja viisi spidermaniä, jotka karjuivar meille vihaisesti, kun otimme niistä kuvia. Niin, kadulla seisovasta spidermänistä saa ottaa kuvan, jos maksaa. Päädyimme ottamaan kuvia siis toisistamme. Matka jatkui elokuvatyyliseen tienvarsimotelliin, huomenna suoritamme Las Vegasin yön. Toivottavasti Jenkkihymyä löytyy edes pelikoneiden ympäriltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti