Hyvää pitkäperjantaita Islannista. Liput liehuvat puolitangossa. Ei, toisin allekirjoittaneen pohdintaa, täällä ei ole tapahtunut mitään tragediaa, päivän ainoat hautajaiset on omistettu Jeesukselle. Istumme hostelin aulassa ja uni painaa silmää. Harmi, sillä yö kahdeltatoista irtoaisi potentiaalisesti sokka, ainakin baarien ovista. Pitkäperjantain kunniaksi Islanti juhlii vasta yömyöhään. Me taidamme lentomatkan väsyttäminä sammua ennen kuin varsinainen meno alkaa, huomenna on onneksi lauantai;). Sitäpaitsi hotelin edessä örisi jo ensimmäinen känninen viikinki pelottavaan äänensävyyn..
Odotin Islannilta paljon ja pikkuinen maa ylitti kaikki suurimmatkin odotukseni. Tämä ei ole ihana, tämä on fantastinen. Aamu auringon säteet loistivat silmiin kun kone laskeutui Keflavikiin, keskelle laavakivilakeutta, jonka takana aukeavat vuoret. Pääkaupunki, ihana pikkukylä värikkäineen taloineen ja rumine betonihökkelöineen, avautui silmien eteen hetken ajomatkan jälkeen. Hetken jo pohdin, onko se piilossa niiden laavakivien takana.. Pilvenpiirtäjät jäivät Amerikkaan, tytöt palasivat Eurooppaan.
Kahden tunnin yöunet painoivat silmiä umpeen. Termaali energinen bluelagon(hieman erilainen kuin se Fizin "paratiisi") ja se nuorentava savinaamio pitivät meidät onneksi hetken hereillä. Lämmin allas ja kasvoihin puhaltava arktinen tuuli tuntuivat ihanalta New Yorkin kiireen jälkeen. Altaasta noustessa ei onneksi paleltanut, ainakaan jalkoja, sillä New Yorkin ostohysteriassa maailmaa lähti tallaamaan nimittäin pari keltaisia kumisaappaita. Korkakengät on so last season;)!
Hetken pelkäsimme, että matkamme Islantiin jäisi välistä ja tie kulkisi suoraan Suomeen, kuuluisista tulivuoriata kun se mahtavin, Hekla, on alkanut heräillä. Onneksi jättiläinen on toistaiseksi vain hieman kuorsaillut ja me pääsemme turvallisesti islantilaisten unien maailmaan. Maltan tuskin nukkua, niin innoissani olen aamusta kun saan jatkaa tämän lumoavan maan tutkimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti