Tällä hetkellä tuntuu, että kävelisimme Idylisen Uuden-Seelannin sijaan entisellä sota-alueella. Viimeinen päivä Uudessa-Seelannissa on kulunut tutustuen maan toisiksi suurimpaan, etelä-saaren suurimpaan kaupunkiin, Christchursiin(tiedän, nimi on monimutkainen, en osaa vieläkään lausua). Kaupungissa on järissyt alkaen 2009 ja kovaa. Maajäristyksen jäljiltä koko keskusta on tuhoutunut ja katukuvaa koristaakin lukuisat aidat, korjaustyöt, sulkunauhat ja tuhoutuneet talot. Pelottavaa, surullista ja mielenkiintoista yhtä aikaa!
Järistys on haudannut keskustan alleen sekä konkreettisesti, että kuvainnollisesti. Raunioiden keskeltä ruokapaikan tai baarin löytäminen on osoittautunutnongelmalliseksi. Lopulta aitasokkelon keskeltä ajauduimme erikoiseen, mutta idyyliseen sisäpihabaariin livemusiikilla nauttimaan naistenpäiväateriaa. Siideri oli hyvää, hampurilaista koristi drinkkisateenvarjo, paikan teema oli star wars..
Menojalka vipatti, mutta järisyttävää menomestaa emme bonganneet. Onneksi hostelilta löytyi seuraa, maastereotypisesti: tosikko saksalainen matkaaja kertoi luonnonsuojelusta oudolla englannillaan, britit vetivät olutta, japanilainen nauroi, muttei oikein puhunut englantia ja me viidytimme saksalaista reppureissaaja hippiä mustalla huumorilla ja tarinoilla mm. Brisbainin ystävänpäiväsokkotreffeistä. Lopuksi loimme suomikuvaa kertomalla perinteiset sauna-sauvakävely-jääkiekko-koskenkorvajutut. Olisiko aika löytää tie ulos tästä järisyttävästä mestasta ja suunnata Fidzille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti