Kun suomalaisten juhla-areenaksi riittää yksi ruotsinlaiva, niin jenkit pistävät tuplasti paremmaksi ja rakentavat asiaa varten kaupungin keskelle aavikkoa. Las Vegasiin suuntasi perjantaina pitkä letka autoja, kun tuhannet jenkit ja muutamat turistitkin halusivat vaihtaa ns. vapaalle. Ensimmäinen bileseura/jatkokutsu bongattiin jo puoltaväliä ajomatkaa huoltoasemalla.
Las Vegasissa meitä odotti sanoin kuvaamaton määrä kokoa, väriä, loistetta ja mautonta hotellia suurine kasinoineen. Suu loksahti auki viimeistään, kun näimme meidän hotellin, sisältäen mm. Huvipuiston ja Mc Donaldsin. Vaihdoimme kiireen vilkkaa bilevaatteet niskaan ja lähdimme Vegasin loppumattoman pitkään yöhön.. Ensimmäinen sattuma tässä ihmeiden kaupungissa sattui jo matkalla kasinolle, kun törmäsimme sattumalta suomalaiseen Meriin, Nooran vanhaan joukkuekaveriin. Kyllä, Las Vegasissa! Saimmekin Meristä ja hänen vaihtokavereistaan illaksi bileseuraa.
Pienen shoppailutuokion jälkeen pääsimme itse asiaan, eli pelien pariin. Kasinoita oli paljon ja ne olivat valtavia, pelkästään hedelmäpelejä saattoi olla yhdessä paikassa satoja. Laitoimme kolikoita koneeseen ja aloimme onkia onnea. Ihan hauskaa, mutta Pääasia Vegasissa pelaamisessa oli kuitenkin (ainakin meille)ilmaiset juomat! Ideana on laittaa muutaman dollarin panos koneeseen ja istua jakkaralla jutustellen. Tällöin paikallinen tarjoilija kantaa sinulle ilmaista juomaa niin paljon kuin vaan kerkeää. Ideana hotellin puolelta on saada asiakas viihtymään ja siten pelaamaan. Skumppa mansikalla maistui ja pelikone kilisi!
Välillä vaihdoimme kasinoa ja ihmettelimme Vegasin tarjontaa. Yhden hotellin pihaan oli rakennettu lammikko, jossa oli valtava, oikeasti purjehtiva vene. Toisessa sai, maksua vastaan toki, osallistua delfiinijoogaan. Yhtä hotelia kiersi iso vuoristorata, johon mekin muutaman drinksun jälkeen eksyimme. Lopulta päädyimme Pariisiin Merin kanssa juomaan kahden litran mansikka margariittaa muovisesta Eifeltornista. Pelikoneiden luona istuminen toi lisäjuomaa Eifeltornin rinnalle, vieressä pelaavat jenkit heittivät small talkia vegasin elämästä.
Aamun sarastaessa Vegas, joka ei koskaan nuku, tarjosi suomalais-urugualais-Los Angeles-muutama aidosti paikallinen jatkot. Aamu kuudelta Vegas vei viimein voimamme, onneksi hotellin mäkkäri tarjosi aamupalan väsyneille yöeläjille ja chek-outia sai viivästyttää kätevästi muutamalla tunnilla. Muovinen Eifeltornikin selvisi rinnallamme yöstä hotelille ja jatkaa kanssamme matkaa Grand Canionille. Ja aivan niin kuin ruotsinristeilyn jälkeen, myös Vegasista lähtiessä päätä särki. Nyt vain ei voinut syyttää hankalaa merenkäyntiä!
P.s ilta kului nopeaan, valitettavasti miesstripparishow jäi kokonaan näkemättä, yrityksistä huolimatta:
Saara: hah, kato toi Wild&Wet, super mauton! Oiskohan sielä niitä miesstrippareita?
Noora: toi on vesipuisto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti