Täällä haisee!

Saavuimme Rotoruaan, tuohon edellisen tekstin kauniiseen Maorikylään. Kaupunki oli toki kaunis, mutta ilmassa tuoksui paha haju. "Tässä kaupungissa on varmaan viemäriongelma", päättelimme äärimmäisen nohevina. Parin tunnin päästä käyty hedelmällinen keskustelu paikallisen kanssa osoitti havaintomme kuitenkin vääräksi: kyseessä on volkaaninen thermoenergia, tulivuori ja laava siis suomeksi, joka haisee!

Anteeksi ala-asteen opettajani, en tiennyt, että Uusi-Seelanti kuuluu niiden maiden joukkoon, jossa on järistyksiä, tulivuoria ym. Luulin, että geysirejä näkee Islannissa. Pohjoissaarella on kuitenkin huomattavaa mannerlaatta aktiivisuutta. Rotoruassa ihailimme termaalisia lähteitä, siis pieniä lätäköitä, joista pulppusi kiehuvaa vettä ja pidimme nenästä kiinni. Geysiiri vierailu jäi rahan//ajan puutteen vuoksi väliin ( mistä lähtien luonnon kohteista voidaan vaatia 40 dollarin sisäänpääsymaksua?! ).

Siirryimme eteenpäin, tunti Rotoruasta etelään aukeaa Uudenseelannin suurin järvi, syntynyt muuten tulivuoren purkauksesta, ja sen rannalla pieni Taboan kylä. Järven toisella puolella kohoaa upea tulivuorialue, joka muodostaa Tongariro natinonal park alueen. Täällä on Uuden-Seelannin pohjoisosan kuuluisin ja ilmeisesti myös kaunein vaellusreitti. Kuuluisin ainakin siitä lähtien, kun eräs elokuvaohjaaja keksi, että luonnonsuojelualueen tulivuori on niinkin jylhä, että sinne kannattaa heittää sormus.. Vaellussauvojen seassa Tongariron aluetta vaelsikin muutama "wannabe hobiitti" , eli LOTR, eli the lord of the rings fani.

Mekin lähdimme katsomaan kuuluisaa tulivuorta ja ennen kaikkea upeita maisemia. Koko Tongariro cross nimistä trekkiä ei pysty juuri tällä hetkellä kävelemään, sillä vuori on alkanut alktivoitua ja lähettelee näin ollen suht runsaita savumerkkejä. Puolikas reitti ja tulivuoren valloitus kohotti kuitenkin kivasti kuntoa ja täytti kameran muistikorttia muutamalla uudella kuvalla. Termaalisesti aktiivinen maaperä helli väsyneitä jalkoja seuraavana päivänä luonnon omalla paljulla, kuumalla purolla. Maapallon ulkopuolinen termaalinen pallo taas piti huolen, että vaelluksen jälkeen kasvot olivat kunnolla palaneet.

Kuuman pohjoisen jälkeen otamme nyt suunnan Etelään. Uuden-Seelannin pääkaupunki Wellington toimii porttina Etelä-Saarelle, jossa asuu alle neljäsosa, noin miljoona, uusiseelantilaista, lampaita, delfiinejä ja jossa on maailman suurin benjihyppy sekä jäätiköitä. Ennen Etelä saaren extreme kokemuksia on vuorossa kuitenkin tälle blondille matkan pelottavin osa: auton vuokraus. Allekirjoittaneen autoiluhistorialla vääränpuoleinen liikenne ja liikenneympyrät voivat aiheuttaa ongelmaa. Onneksi Noora lupasi ajaa!

Kuvassa kuuluisa TSH vuori ja yksi wannabe hobitti Tongariro tulivuoren huipulla! Huomaa uusi goretakki, myös aurinkolasit on ehditty hävittää.

Loppukevennyksenä pieni keskustelu vuorenvalloituksen lomassa:

Saara: mäkin haluun tollasen oman oppaan, ku tolla saksalaisella. Tollasen, joka kantaa mun kamat ja vedet tänne vuorelle!
Noora: tollasta opasta kutsutaan aviomieheksi..