Aitoa ja alkuperäistä

Lähdet maailmalle katsomaan aitoa ja alkuperäistä meininkiä. Palat halusta löytää kulttuurien helmet. Haluat kokea saunaan verrattavan perinne elämyksen Uudessa-Seelannissa, kunnes petyt. Suomalaisen ihmisen on ollut vaikeaa ymmärtää, että tyypillinen Aussi tai Uusi-Seelantilainen on itseasiassa pari sukupolvea maassa asunut britti, intialainen tai jopa kiinalainen. Kun Uusi-Seelantilainen kysyy, mitä haluat syödä ja vastaat että jotain teille tyypillistä, löydät itsesi sushilta. Nam!

Onneksi on alkuperäiskansat. Australiassa aborginaalit sulautuivat massaan // emme vieraileet heidän alueillaan. Uudessa-Seelannissa maorit pompahtivat katukuvasta julki jo Aucklandissa ja heidän kiinnostava kulttuurinsa johdatti meidät Rotoruaan, maorikaupunkiin, jossa 30% asukkaista on aitoa ja alkuperäistä Uusi-Seelantilaista.

Osuimme sattumalta // onnekkaan lonely planet löydön vuoksi Rotoruaan juuri aikana, jolloin järjestetään kerran kahdessa vuodessa kilpailtava maoritanssi, haka, kilpailu. Pikkukaupunkiin onkin kokoontunut bussilasteittain haka tanssijoita ja heitä kannustavia maoreita. Aikoinaan maoriet ovat purjehtineet uuteen-seelantiin komeilla puuveneillä. Nyt he ajavat maastureillaan ympäri kyliä. Eteläsaarivaltiojuuret paljastaa tumma ulkonäkö ja heimotatuoinnit koristavat maorien kasvoja vielä nykyäänkin. Maoria puhutaan edelleen, kia ora on muuten terve ja tervehdykseksi hierotaan neniä vastakkain, onneksi ei ole flunssa kausi..

Itse hakatanssi festivaali oli meidän osalta sinäänsä fail, että tämän päivän ilmainen avausosuus sisälsi 5 minuuttia upeaa ja huippuunsa tunnelmaista haka tanssia ja 3 tuntia puheita ja laulua, kielenä maori. Keskityimmekin siis festivaalitunnelmaan. Ihailimme komeita tatuointeja ja erotuimme polynesialaisten joukosta paikalle eksyneiden kymmenen muun turistin lisäksi viimeistään, kun pyysimme saada kuvata paikallisten kasvo tatuointeja.

Australian aborginaaleja ja maoreja kiusaa nykyaikana alkuperäiskansoille tuttu vitsaus: korostettu elintapasairastavuus. Festivaalikansasta huomattava osa oli reilun ylipainoista ja ilm. Diabetes on kunnon ongelma niin maorien kuin aborginaalienkin joukossa, mielenkiintoista että miksi. Nykyajan maorin ei enää tarvitse metsästää, tätäkin blogia päivitellään nyt Mc donalsista maoritaideteosten keskeltä. Maoritaiteen ja kulttuurin täytteisen päivän jälkeen matka jatkuu huomenna kohti tarusormusten herran maisemia. Tulivuorelle kipuaminen hivelee kuuleman silmiä ja ehkäpä polttaa mahassa makaavan burgerin.:)

P.s kuvassa nettiNoora ja taustalla mäkin maoritaidetta