Viisi päivää surfficampillä ja viikonloppu Aussien virallisessa hippimestassa, Byron Bayssa on takana. Surffaus on ollut mahtavaa! Mielipide on riippumaton allekirjoittaneen lukuisista mustelmista, superkipeistä käsilihaksista, ärtyneistä silmistä, meriveden kirveltämästä nenästä ja haalistuneesta hiusväristä.
Surfficampillä elettiin siis aallon harjalla nuoressa seurassa. Byron Bayssa taas tuoksui letkeä ilmapiiri ja maistui orgaaninen hippiruoka. Bilepaikan ennakko-oletuksen antanut kaupunki yllätti kauneudellaan ja niitä crazy megabileitäkään ei joka kulman takana ollut, ainoastaan reppureissaajien suosima Cheeck monkey mesta tarjosi Salon Onnela 2000 -luvun alussa kertaa 1000 mauttomampaa menoa. (Kävimme syömässä ja lähdimme pois ennen kuin amatöörimiesstrippari aloitti illan shown!)
Saimme paikallisoppaaksi Ellin, lukiokaverini joka work and travel matkansa jälkeen päätyi Byroniin "vähän pidemmäksi aikaa", nyt tästä on kulunut jo neljä vuotta. Vaihdoimme kuulumisia lukioajoista lähtien ja näimme Byronin majakan, jonka päältä näkyivät upeat maisemat merelle ja kukkuloille. Myös surffausta tuli tehtyä, vähän vaativampi lauta ja isommat aallot tosin aiheuttivat haastetta.. Hurjan yöelämä sijaan kävimme kuuntelemassa Ellin poikaystävän kaverin kitarasooloa, mikä oli letkeää. Sunnuntaina söimme kotitekoista jäätelöä, orgaanista ruokaa ja nautimme viimeisestä aalloista.
Aaltojen jälkeen on aika vaihtaa virallisesti aallon pohjaan. Edessä on isot valliriutat, "pakko kai ne on nähdä ennen kuin tuhoutuvat." Sukellus pintaa syvemmälle tekee ainakin hyvää ravun punaiseksi palaneelle hiusrajajakaukselle, otsonikerroksen aukosta Aussien yllä ei varoitella turhaan. Rasvaa naamaan ja menoks!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti