Nyt pieni pala Japania on koettu. Olo on, kuin olisi juuri maistanut ekaa kertaa sushia. Nyt tietää maun, tietää että se on hyvää, mutta itse sushista ei sen enempää osaa sanoa. Pitänee palata vielä asiaan. Vaikka Japanissa olisi ollut vielä enemmän kuin tarpeeksi nähtävää, alkoi vikana päivänä jo The Australia kutkuttaa. Matkalla oli kuitenkin muutama este.
Jo Suomessa meidän lentolippumme, suorat ja ruokaa sisältäneet, oli vaihdettu välilaskullisiksi halpalentoyhtiön ei ruokaa sisältäviksi 10h matkaksi. Matkapäivänä vaihtui myös välilaskupaikka, saapumisaika Sydneyhin ja ruokatarjoilu lennolla ei myöskään sisältynyt hintaan. Yritimme tiedustella vaihtoasiaa tiukan kohteliaasti lentokenttävirkailijalta. Valitettavasti hän ymmärsi vain " very basic english", mutta rautalangasta vääntämällä, paperin ja kynän avulla saimme selville, että jostain syystä Australiann itärannikolle suuntautuvat lennot ovat myöhässä. That's all.
Ensin vastaan hakkasi lentoyhtiö, sitten sääkin päätti, että me ei mihinkään Ausseihin mennä. Osakassa alko lumisade, mikä aiheutti tilannetta ja kaaosta lentokentälle. Kun lopulta pääsimme Australiaan, oli Pohjois-itä australiassa sijaitsevalla Cairnsin lentokentällä jo täydellinen tilanne. Itärannikolla oli hirmu-sade-joku tropiikki myrsky. Tämän vuoksi lentoja oli peruttu ja ennen kaikkea lentoyhtiöiden kaikki tietojärjestelmät kaatuneet.
Matkayönjälkeen loputon odotus-jonotus-ehkä tilanne rasitti, lopulta vaan nauratti. Päätimme olla mahdollisimman asiallisia ja fiksuja. Lopulta kävimme kysymässä monelta eri kenttävorkailijalta monta tyhmää kysymystä. Kello tikitti, illaksi oli varattu bussilippu välille Sydney-Melbourne, kenttävirkailija pyöritteli päätään, ei onnaa.
Vaan hitaasti, mutta varmasti lentoyhtiö käsin, siis käsin alkaen mustekynillä kirjoitettua boarding passia myöten, kirjasi meidät lennolle, Sydneyn lentokenttä pysyi auki ja meille jäi ruhtinaaliset 1h aikaa nauttia ylihintaista hampurilaisateriaa Sydneyn pääasemalla, kiitos ystävällisen lentokoeen vierusmatkaajatädin, joka otti sydämen asiakseen neuvoa meille tien lentokentältä pääasemalle.
Nyt karavaanari kulkee kovaa kyytiä kohti Melbournea ja me ihaillaan tumman sateista Aussiyötä, jossa loikkii kenguruja. Tai siis niin matkaopas väittää, toistaiseksi olemme nähneet mustaa taivasta ja vesipisaroita.:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti