Lentoon!

Lentokenttä on paikka täynnä suuria tunteita ja unelmia, kiirettä, bisnestä ja kulttuuria. Kaikki omanlaisia, mutta kuitenkin niin samanlaisia. Lähdönhetkellä lentokenttä- ja kone on ladattu täyteen tunnelmaa. Paluumatkalla edellämainitut paikat ainoastaan tympivät.

Tänään meidän unelma alkoi. Sujuuko matkalle lähtö koskaan ilman pari unohtunutta tavaraa, rentoa " on tässä vielä aikaa kahvit juoda" fiilistä, turvatarkastuksen piipittävää metallinpaljastinta ja loppuhuipennuksena syntyvää "nyt me missataan se hiton lento" hetkeä?

Jep, rauhallinen hetki kahvilla muuttui meillä "voi ei paniikiksi", kun tajusimme, että ennen matkaa iPadit, kamerat ja muut pitäisi tullata. Tullin virkailija puristeli epäuskoisena päätään, kun vaadimme arvotavaroidemme tullausta: tytöt, te ootte vasta lähössä matkalle!? Kyllä, tullaus tapahtuu matkan jälkeen, omistusilmoitus tehdään ennen matkaa, jotta paluussa säästytään tullaamiselta. Ihan vaan, että ensikerralla on termit kohdallaan.

Onneksi löysimme oikealle portille (( missä tää portti 43 on??! Ei ku se onkin meidän paikkanumero )) ja 2 tyttöä, 15x2 kiloa rinkaa pääsivät kiertoradalle Japani-Australia-Uusiseelanti-Fidzi-Itä ja Länsinyhdysvallat-Islanti. Terveisiä lennolta Japaniin, nyt matkaamme Siperian päällä!