Ikkunasta näkyy luminen Suomi. Helsinkiin on juuri nyt 174 km, Poriin pääsisi 55 kilometrillä. Matkamme viimeinen lento laskeutuu kohta kotimaahan, ihmeellistä. Viimeiset kolme kuukautta ovat olleet yhtä elämysten ilotulitusta. Kuusi uutta maata, tuhansia sattumuksia, uusia ihmisiä, upeita hetkiä. Elämyksien sulatteluun kulunee vielä hetki.
Kolmen kuukauden reissaamisen aikana kokeminen, pakkaaminen, valokuvaus, smalltalk muuttui omanlaiseksi arjeksi. Olimme lomalla, joka kesti niin kauan, ettei se ollut enää loma, olimme matkalla, reissussa. Näimme niin paljon, että välillä katsominen väsytti.
Etsimme paikallista kulttuuria, välillä se ei löytynyt. Oli jännittävää huomata, miten hanakasti oikean kulttuurin eteen piti nähdä matkailijana töitä! Vaihdossa ollessa ja ulkomailla kavereita tavatessa kun ennemmin haluaa lepoa uudesta kulttuurista, oikein etsii edes vaihteeksi edes sitä suomalaista ruokaa. Matkailijana on taas valmis tekemään kaikkensa, jotta saisi maistaa edes osan sitä aitoa ja oikeaa. Nyt kun Suomi kokoajan lähestyy vasta huomaa, että hitsit, muahan tekee mieli lakua!
Kannattiko kolmen kuukauden rinkan raahaaminen? Kannatti!
Huikeeta telepatiaa, lentokentällä odotti lakua!
VastaaPoista