Getting to Australia

Nyt pieni pala Japania on koettu. Olo on, kuin olisi juuri maistanut ekaa kertaa sushia. Nyt tietää maun, tietää että se on hyvää, mutta itse sushista ei sen enempää osaa sanoa. Pitänee palata vielä asiaan. Vaikka Japanissa olisi ollut vielä enemmän kuin tarpeeksi nähtävää, alkoi vikana päivänä jo The Australia kutkuttaa. Matkalla oli kuitenkin muutama este.

Jo Suomessa meidän lentolippumme, suorat ja ruokaa sisältäneet, oli vaihdettu välilaskullisiksi halpalentoyhtiön ei ruokaa sisältäviksi 10h matkaksi. Matkapäivänä vaihtui myös välilaskupaikka, saapumisaika Sydneyhin ja ruokatarjoilu lennolla ei myöskään sisältynyt hintaan. Yritimme tiedustella vaihtoasiaa tiukan kohteliaasti lentokenttävirkailijalta. Valitettavasti hän ymmärsi vain " very basic english", mutta rautalangasta vääntämällä, paperin ja kynän avulla saimme selville, että jostain syystä Australiann itärannikolle suuntautuvat lennot ovat myöhässä. That's all.

Ensin vastaan hakkasi lentoyhtiö, sitten sääkin päätti, että me ei mihinkään Ausseihin mennä. Osakassa alko lumisade, mikä aiheutti tilannetta ja kaaosta lentokentälle. Kun lopulta pääsimme Australiaan, oli Pohjois-itä australiassa sijaitsevalla Cairnsin lentokentällä jo täydellinen tilanne. Itärannikolla oli hirmu-sade-joku tropiikki myrsky. Tämän vuoksi lentoja oli peruttu ja ennen kaikkea lentoyhtiöiden kaikki tietojärjestelmät kaatuneet.

Matkayönjälkeen loputon odotus-jonotus-ehkä tilanne rasitti, lopulta vaan nauratti. Päätimme olla mahdollisimman asiallisia ja fiksuja. Lopulta kävimme kysymässä monelta eri kenttävorkailijalta monta tyhmää kysymystä. Kello tikitti, illaksi oli varattu bussilippu välille Sydney-Melbourne, kenttävirkailija pyöritteli päätään, ei onnaa.

Vaan hitaasti, mutta varmasti lentoyhtiö käsin, siis käsin alkaen mustekynillä kirjoitettua boarding passia myöten, kirjasi meidät lennolle, Sydneyn lentokenttä pysyi auki ja meille jäi ruhtinaaliset 1h aikaa nauttia ylihintaista hampurilaisateriaa Sydneyn pääasemalla, kiitos ystävällisen lentokoeen vierusmatkaajatädin, joka otti sydämen asiakseen neuvoa meille tien lentokentältä pääasemalle.

Nyt karavaanari kulkee kovaa kyytiä kohti Melbournea ja me ihaillaan tumman sateista Aussiyötä, jossa loikkii kenguruja. Tai siis niin matkaopas väittää, toistaiseksi olemme nähneet mustaa taivasta ja vesipisaroita.:)

Huippunopeasti kapseliin

Oli aika jättää Tokio taa ja suunnata kohti Osakaa, Japanin liikekeskusta. Matka taittui huippunopeasti luotijunalla. Tuli myös huippukalliiksi, vinkkinä Japaniin matkaaville: paikkavaraus maksaa lähes 50€. Nyökyttely ja iloinen yesyes hymy ei aina vie toivottuun lopputulokseen.

Itse junamatka olin osoitus siitä miten järjestys tuo nopeutta toimintaan. Jo Tokion asemalla japanilaiset olivat kerääntyneet kuuliaasti jonoihin, tämä toistui asemilla, pysähdyksiin ylimääräistä aikaa ei liiemmin kulunut. Juna kulki tasaisesti, maisemat vaihtuivat nopeasti. Vähän liiankin nopeaan, välillä matkapahoinvointi nousi kurkkuun ja toisaalta Fuji-vuorta olisi ihaillut vaikka tupla-ajan.

Osakassa majoittauduimme kapselihoteliin. Hotelin yhteydessä oli "kylpylä", eli amme jossa oli kiehuvan - kuuman - polttavaa vettä ja suomalaiseksi mainostettu sauna. Hoteli tarjoaa kaiken alkaen hammasharjoista pyjamiin. Tumman ruskeassa kietaisupyjamassa kipusimme muoviseen koppiin nukkumaan. Olo oli kuin olisi koira kennelissä, onneksi kaulapanta jäi puuttumaan. Eri jännä kokemus!

Ihmeellinen ateria

"Sitä saa mitä tilaa" pitää paikkansa myös Japanissa, monesti vaan ei tiedä mitä tilaa. Olen syönyt vahingossa kaksi kertaa aterian, vieläkään en ole ihan varma, sisältääkö ruskea pihvinnäköinen juttu lautasella lihaa vai tofua. Hyvää oli silti! Arpomista helpottaisi, jos ruokalista olisi esim. englanniksi..

Ihanat sushi, nuudeli ja kala elämykset kruunasi tänään kuitenkin käynti ravintolassa, joka jätti kaikin puolin hiljaiseksi. "Suloinen lolitateini" toimi sisäänheittäjänä Maidreamin nimisessämravintolassa. Olimme kuulleet näistä yksinäisten liikemiesten suosimista "söpö" ravintoloista jo Suomessa, olisi kuuleman hämmentävä elämys, joten päätimme käydä katsomassa.

Löysimme itsemme vaaleanpunaisesta huoneesta, jossa taloudenhoitajiksinpukeutuneet, kimeä-ääniset japanilaistytöt tarjoilivat supersöpöjä annoksia, mm. Riisistä tehtyjä teddykarhuja. Tarjoilun ohessa nämä kotiapulaiset opettivat "söpöjä leikkejä", tanssivat, piirtelivät sydämmiä käyntikortteihin ym. Vieraat saivat päähänsä "hauskat ja söpöt" eläintenkorvat, mulle valikoitui koiran korvat. Sen kunniaksi sain haukkua kimeällä äänellä. Valitettavasti paikassa oli kuvauskielto. Ruuan lopuksi sai kuitenkin, maksua vastaan, ottaa valokuvan oman kotiapulaisensa kanssa.

Ei varmaan tarvitse mainita, että repesimme vähemmän söpöön, mutta kimeään nauruun heti, kun suljimme ravintolan oven.

P.s kieli ja kulttuurierojen aiheuttama hämmennys ei Japanissanrajoitu pelkästään ruokaan. Kävimme tänään myös ihastelemassa "tyypillistä mangakauppaa". Hetken ihmettelyn ja kummastelun jälkeen tajusimme, että olimme eksyneet mangakaupan sijaan erittäin vaaleanpunaiseen aikuisviihdekauppaan.

Tuhannen värin ja äänen maa

Japani on yllättänyt värikkyydellään! Olemme hylänneet mielikuvamme harmonisesti teetä lipittävistä geishoista. Kahden päivän jälkeen päässä paukkuu Japanilainen teknopoppi ja silmissä vilkkuu neonvalot.

Aistiärsykemaailma tiivistyy peliluolissa. Aluksi hämmennyimme peliluolien meluista ja väreistä. Sitten innostuimme. Tyhjensimme iloisina kukkaromme kolikot peliautomaatteihin ja hypimme tanssipelin tahdissa, hakkasimme bongorumpuja ja sitten se eksoottisin kokemus: otimme fasion kuvia! Siis peliluolissa oli oma vaatevarasto, josta saimme valita iiiihanat(japaniksi kawaiii) teinilolitavaatteet(vetoketju jäi suomikokoisilla hieman auki). Sitten korjailimme vähän tukkaa ja mallinuramme alkoi! Pian poseerasimme automaatin ohjeiden mukaan kuvissa.. Onneksi niitä pystyi fotoshoppaamaan jälkikäteen;).

Kuvassa Noora&Saara fashion kuvat ja sushikuitti.

Like a surgeon

Japanissakin sairastetaan influenssaa. Mittavista turvatoimista huolimatta. Tai ainakin sitä pelätään kuin ruttoa.

Törmäsimme hengityssuojiin ensimmäiseksi Helsingin lentokentällä. Luulimme niitä "yksittäistapauksiksi", mutta ei. Tokiossa niitä no kaikilla. Siis niitä kirurginmaskeja, jotka eivät toki miltään pöpöltä tutkimusten mukaan suojaa.

Kadulla näkee yhdellä vilkaisulla aina vähintään yhden maskitetun ihmisen. Ravintolossa maski lasketaan hienostuneesti leuanalle. Roskiin? Ei tarvitse. Lähikaupan valikoimista löytyy 7päivän maskeja, kaupanpäälle pakkauksesta saa säilytyspussin ((yötä varten?)). Suojaus tuntuu koskevan lähinnä aikuisia, perheen lapset ja vauvat syövät tyytyväisinä maasta riisiä ilman turhia maskeja.

Jos maskista huolimatta sairastut, muista ottaa VÄLITTÖMÄSTI yhteyttä lähimpään sairaalaan. Lisää flunssanehkäisystä oheisessa hostellimme tiedotteesta - ihme kyllä englanniksi!

Lentoon!

Lentokenttä on paikka täynnä suuria tunteita ja unelmia, kiirettä, bisnestä ja kulttuuria. Kaikki omanlaisia, mutta kuitenkin niin samanlaisia. Lähdönhetkellä lentokenttä- ja kone on ladattu täyteen tunnelmaa. Paluumatkalla edellämainitut paikat ainoastaan tympivät.

Tänään meidän unelma alkoi. Sujuuko matkalle lähtö koskaan ilman pari unohtunutta tavaraa, rentoa " on tässä vielä aikaa kahvit juoda" fiilistä, turvatarkastuksen piipittävää metallinpaljastinta ja loppuhuipennuksena syntyvää "nyt me missataan se hiton lento" hetkeä?

Jep, rauhallinen hetki kahvilla muuttui meillä "voi ei paniikiksi", kun tajusimme, että ennen matkaa iPadit, kamerat ja muut pitäisi tullata. Tullin virkailija puristeli epäuskoisena päätään, kun vaadimme arvotavaroidemme tullausta: tytöt, te ootte vasta lähössä matkalle!? Kyllä, tullaus tapahtuu matkan jälkeen, omistusilmoitus tehdään ennen matkaa, jotta paluussa säästytään tullaamiselta. Ihan vaan, että ensikerralla on termit kohdallaan.

Onneksi löysimme oikealle portille (( missä tää portti 43 on??! Ei ku se onkin meidän paikkanumero )) ja 2 tyttöä, 15x2 kiloa rinkaa pääsivät kiertoradalle Japani-Australia-Uusiseelanti-Fidzi-Itä ja Länsinyhdysvallat-Islanti. Terveisiä lennolta Japaniin, nyt matkaamme Siperian päällä!

Edessä 90C asteen muutos

Kuusamo, -30c, Australia pahimmillaan +60.Välissä yhden saunan lämpötila. Edessä melkein 3 kuukautta surffailua edellä mainittujen lämpötilojen puitteissa, muutama aikaero ja lento, muutama uusi kokemus, pari uutta ihmistä ja eritavoin maapalloa tallattuja kilometrejä.

Seikkailu, jota aloimme vuosi sitten varovasti hahmotella gynen luentomuistion reunaan on muuttumassa todeksi. Uskomatonta, pian me lennetään 2 Kuusamon sievässä talvi-idyylissä vietetyn kuukauden jälkeen Tokion vilskeeseen. Sitä ennen edessä on elämää suurempi ja vaikeampi pohdinta, millä farkuilla otamme parin kuukauden päästä vastaan Uuden-Seelannin syysilman.